Tervetuloa uuteen kotiin

Uusin ja korkein kohteemme sijaitsee Vermonniityssä, aivan Leppävaaran tuntumassa. Juuri valmistuneessa 16-kerroksisessa Majurinkatu 19:ssä on yhteensä 98 asuntoa: 20 yksiötä, 29 kaksiota ja 49 kolmiota. Kiinteistössä on lisäksi asukkaiden käytössä kerhotila, kaksi saunatilaa, pesula, varastotiloja ja polkupyörävarasto. Kivijalassa on myös yksi liiketila, jonka tulemme vuokraamaan.

Avainten luovutus ja muuttaminen asuntoihin tapahtui porrastetusti ylhäältä alas elokuu-syyskuun vaihteessa. Pihalla ja kolmessa ylimmässä kerroksessa kävikin melkoinen kuhina, kun ensimmäisen ryhmän asukkaat pääsivät tutustumaan uusiin koteihinsa.

Kissanpäiviä odotellessa

Helsingin yliopistossa englantia opiskeleva Nedime (25) muuttaa 15. kerroksen 37 neliöiseen yksiöön lapsuudenkodistaan.
– Asunnon sijainti on minulle todella hyvä. Käyn opintojen ohessa Sellon Finnkinossa töissä, ja vanhemmatkin asuvat siinä ihan vieressä.

Mukaan auttamaan päässyt isä Enver toteaakin haikeana, että nyt ovat kaikki lapset muuttaneet kotoa pois. Nedimen puolesta hän kuitenkin iloitsee, että ensimmäiseen omaan kotiin muuttaa pian Kosovasta pelastettu kissanpentu.

Nedime kertoo, että asukkailla on Facebookissa oma ryhmä ja he ovat keskustelleet myös anonyymeina Jodelissa. Monet uudet naapurit ovatkin hänelle jo jossain määrin tuttuja.
– Kyllä tässä ollaan hyvillä mielin kaikin puolin!

Paluu kotikaupunkiin

23-vuotias Emilia kiirehtii hakemaan avaintaan uuteen kotiinsa, 14. kerroksen kaksioonsa, ennen kuin palaa Vallilaan jatkamaan muuttoaan. – Palaan takaisin kotiseuduilleni Espooseen, hän sanoo, ja kertoo asuneensa välillä Helsingissä ja Vantaalla.
– Hain asuntoa heti, kun näin ilmoituksen, ja loppujen lopuksi sain juuri sen asunnon, jota hainkin.

Sairaanhoitajana Meilahdessa Lastensairaalassa työskentelevä Emilia iloitsee erityisesti lyhyestä työmatkasta.
– Teen vuorotyötä ja pääsen täältä helposti kulkemaan bussilla. Ja onhan toki kiva, että talo on uusi. Tämä päivä menee muuttaessa, mutta yöksi olisi jo tarkoitus tulla kotiin, jännää!

Tupatarkistus tehty

Miko (23) on juuri saanut avaimen ja pääsee ensimmäistä kertaa omaan kotiinsa. Astumme yhdessä hänen kanssaan tilavaan kaksioon, jonka ikkunoista ja parvekkeelta näkymä on suoraan Vermon raviradalle. Pikkuveli Saku on jo auttamassa muutossa ja isä tulee hetken päästä lisäavuksi.
– Tämä on tosi hyvä, Viherlaaksosta perheensä luota muuttanut Miko ihastelee.

Astianpesukone on valmiina ja vielä tyhjä jääkaappi saa pian täytettä. Tilavasta kylpyhuoneesta löydämme liukuoven takaa valmiin paikan pesukoneelle ja eteisestä paljon kaappitilaa.
– Vuokra ei todellakaan ole paha. Aion asua täällä niin kauan kuin mahdollista. Ehkä Sakukin saa joskus tulla käymään, pankkialalla asiakaspalvelutyössä työskentelevä Miko toteaa.

Sopivasti Sellon lähellä

Elena Hämäläinen (25) on parhaan ystävänsä Fian kanssa ajanut pakettiauton kerrostalon taakse. Sieltä reippaat nuoret naiset kantavat jo viimeisiä laatikoita Elenan tilavaan 14. kerroksen kaksioon.
– Pesukone tulee huomenna, muuten kaikki on tässä, Elena kertoo.

Elena on jo päässyt käymään sisällä ja toteaa, että asunto on tosi makea. Opinnäytetyötä vaille valmiin tradenomin kanssa siihen muuttaa hänen koiransa Daisy.
– Minulla kävi hyvä tuuri. Tämä on paljon parempi kuin muut asunnot, joita hain. Tärkein juttu minulle on sijainti. Olen töissä vaateliikkeessä Sellossa ja nyt voin myydä autonikin pois. Olen muuttanut niin monta kertaa, että tässä on suunnitelmissa asua kauan, Vantaan Kivistöstä muuttanut Elena kertoo.

Pidempiaikainen pysäkki

Suurpellosta muuttava Miia on saanut kantoavuksi poikansa Nikon.
– Lupasin hänelle, että tämä on nyt viimeinen kerta, kun tarvitsee tulla äitiä muuttamaan, hän toteaa.

Miia sanookin, että tästä asunnosta hänellä ei ole kiire pois. Näin jälkikäteen hän tuumaa, että olisi voinut hakea isompaakin asuntoa, mutta parveke tuo kuitenkin tilan tuntua.
– Tykkään sisustaa ja laittaa kotia. Asunto on valoisa ja tietenkin uutena hyväkuntoinen. Vaikuttaa ihan kivalta.

Kiitosta saa myös uuden yksiön sijainti.
– Palvelut ovat lähellä ja täältä pääsee helposti liikkumaan. Poikakin on tarpeeksi kaukana tai toisinpäin, Miia naurahtaa.

Teksti ja kuvat: Eemeli Sarka