Juhlahumua Kirstintie 1:n 50-vuotispäivillä

Tilaisuus alkoi Kirstintie 1 B:ssä sijaitsevan ruotsinkielisen päiväkoti Sockanin lasten esityksillä, jotka hurmasivat juhlavieraat. Alla olevassa kuvassa lapset eläytyvät lauluun Fågelsången.

Asukastoimikunnan sihteeri Tore Ahola säesti päiväkoti Sockanin lasten lauluesityksiä sekä soitti upean ja liikuttavan musiikkiesityksen Myrskyluodon Maija.

Pieni vihreä keidas

Lauluesityksiä seurasi Christine Nyholmin juhlapuhe, jossa hän kertoi asukastoiminnan ja yhteistyön tärkeydestä sekä talon menneistä ja tulevista remonteista.

– Tämän talon tunnistaa muraalista. Alue on pieni vihreä keidas, jonne on tullut myös uusia taloja. Tulevaisuutemme näyttää turvatulta, koska meille on viime vuosien aikana tehty monta remonttia ja lisää on tulossa. Olemme saaneet uuden hissin, kylpyhuoneet on uusittu, salaojitus parannettu ja ikkunoita korjattu.

Asukastoimikunnan puheenjohtaja Christine Nyholm mainitsi juhlapuheessaan, että kaikesta jää jälkiä, niin tehdyistä asioista kuin tekemättömistäkin. Kaunis jälki jää silloin, kun ihmiset osallistuvat ja kysyvät, miten voivat olla avuksi.

Christine kertoi, ettei talossa taida enää asua alkuperäisiä 52 vuotta sitten muuttaneita asukkaita. Sen sijaan pitkään talossa viihtyneitä on useampiakin.

Täällä on hyvä asua

Juhlan keittiötiimi oli loihtinut todella upeat juhlatarjoilut. Pöytään katettiin monenmoisia itsetehtyjä herkkuja, kuten voileipäkakkuja ja kauralastuja. Vain täytekakku ja irtokarkit oli kaupasta hankittuja. Kakkukahvien lomassa pitkään talossa asuneet kertoivat, mikä on saanut heidät viihtymään ja mitä he tuumivat asuinalueestaan.

Sirpa Hjulbomilla on kokemusta asumisesta Kirstintiellä niin 50 vuotta sitten kuin nykypäivänäkin. Asuin täällä vuosina 1974–1983. Tämä oli silloin todella kiva talo ja on sitä edelleenkin. Kaikki tarpeellinen on lähellä. – Vaikka alueella oli joskus huono maine, tämä oli hyvä paikka elää ja myös lapsille kasvaa. Täällä on hyvä henki. Myös aiemmista naapureista osa on edelleen ystäviäni.

Tore Ahola on asunut talossa jo 31 vuotta. – Asuntoni ikkunasta näkyy päiväkoti, tosin kesäisin näkyy enimmäkseen puiden lehtiä. Remontteja on tullut ja mennyt. Lopputulema remonteista on hyvä, tosin kaikki ei ole aina mennyt putkeen. Esimerkiksi kun muutin vuonna 1997 tehdyn peruskorjauksen jälkeen takaisin asuntooni, sisätilat olivat kyllä valmiit, mutta talon ulkopuolelta remontti oli vielä kesken.

Luonto, palvelut ja mukavat naapurit

Liisa Holmström kertoo asuneensa jo 30 vuotta Espoon Asunnoilla. – Tosin 30 vuotta sitten Espoon Asuntojen nimi oli vielä Espoonkruunu. Tykkään asua näissä vanhemmissa taloissa, jossa tilat ovat suuremmat. Luonto ja juna-asema ovat lähellä, ihmiset mukavia ja minulla on täällä vanhoja ystäviä.

– Muistan, kun lapsena ajoimme tästä ohi vanhempieni kanssa Anglialla, joita perheelläni oli kaksi. Mietin silloin, että tässä olisi ihana asua, Liisa muistelee.

Susanne Rönnblad asui Kirstintie 1:ssä vuosina 2001–2002, jonka jälkeen hän muutti Kirstinharju 8:aan. Joulukuussa 2017 hän muutti takaisin Kirstintie 1:een. – Viihdyn täällä. Parasta alueella ovat luonto, ihmiset sekä Espoon keskuksen lähellä olevat palvelut.

Samaa mieltä on Markku Kääriä. – Luonto, palvelut ja kivat naapurit tekevät asumisesta mukavaa.

Kun juhlien virallisempi osuus oli ohi, talon nuoret miehet ryhtyivät virittelemään kaasugrilliä ja valmistelemaan juhlakansalle grilliherkkuja. Illan ohjelmaan kuului musiikin kuuntelu ja yhteislaulu Tore Aholan johdolla. Juhlat onnistuivat niin hyvin, että muutamat jäivät viettämään lämmintä kesäyötä pikkutunneille asti.

Näyttävät juhlatarjoilut olivat suurelta osin itsetehtyjä.

Lekskolan Sockanin esitykseen osallistunut Bianca (vas.) sekä Camilla jäivät nauttimaan juhlaherkkuja. Samoin Caspian (taustalla vas.) ja Timo.